Kiire on, kiire on, melkein kohta läkähdyn...

Pahoittelen täällä vallinnutta hiljaisuutta. Ruudun tällä puolen ei ole hiljaista, voin vakuuttaa! Kideblogit aukeaa parin päivän kuluttua ja puuhaa riittää. Kotikin alkaa hyvää vauhtia muistuttaa kaatopaikkaa... Pysykää mukana, ihan pian aukeaa upea Kideblogit ja myös vähän uudistettu Life is like a box of chocolate uudessa osoitteessaan. Niin jännää!

Nimikointivinkkejä silityskammoisille

Sain tilaisuuden tehdä yhteistyötä Ikast Etiket nimisen nettikaupan kanssa. Yritys toimittaa muun muassa nimikointituotteita. Minä olen mieltänyt nimikointituotteet joko ommeltaviksi tai silitettäviksi lappusiksi. Olen surkea ompelija ja silittäjä ja välttyäkseni suuremmilta vahingoilta valitsin käyttööni stickins-nimilaput ja nimileimasimen. Tuotevalikoima oli yllättävän laaja. Valikoimasta löytyy muun muassa perinteisiä silitettäviä, siirtokuvia ja tarroja. Itselle sopivan tuotteen löytäminen oli helppoa, kunkin tuotteet kuvakset ja soveltuvuudet oli helposti löydettävissä. Tilaaminen sujui ongelmitta ja toimitusaika oli muutama viikko.

Stickins-nimilappujen luvataan soveltuvan kaikille 40 asteessa tai alle pestäville kankaille sekä myöskin esimerkiksi astioiden nimikoimiseen. Stickins-nimilappujen kerrotaan pysyvän parhaiten tasaisella kankaalla ja pesulapussa. Valitsin koevaatteiksi bodyn ja legginssit.

Stickins-nimilappujen asettaminen sujui helpposti ja nopeasti. Lappu liimautui varsin jämäkän oloisesti varsinkin leggareiden lappuun. Bodyyn kiinnittämäni nimilappu tosin irtosi pesussa jostain syystä.  Leggareissa oleva tuli pesusta täysin aikaisempaa vastaavana. Heitin leggarit vielä kuivuriin ja nimilappu kesti myös rumpukuivauksen.

Toinen minua kiinnostava tuote on nimileimasin. Leimasimen kerrotaan soveltuvan kaikkiin imukykyisiin kankaisiin ja kestävän jopa 90 asteen pesua. Leimaamisurakka ei ala kovinkaan lupaavasti, kun kovamuovinen pakkaus ei suostu aukeamaan. Päädyin leikkaamaan paketin saksilla puoliksi, mikä osoittautuu virheeksi. Silvoin samalla käyttöohjeet ja tummille vaatteille tarkoitetun valkoisen taustan. 

Seuraava haaste oli minimaalisten kirjainten poimiminen alustalta ja asetteleminen leimasimelle muovisilla pinseteillä. Tämä oli päin vastoin kuin ennakoin, todella helppoa. Teksti kannattaa sijoittaa mahdollisimman keskelle leimasinta, muutoin tekstin tarkkaa paikkaa vaatteessa on vaikea arvioida. 

Leimasin käyttäminen oli kaikinpuolin helppoa ja sisäinen 5-vuotiaani innostui niin, että olisin voinut leimailla enemmänkin. Muste kuultaa läpi ohuesta valkoisesta kankaasta, mutta sukkahousuista ei näkynyt ollenkaan. Tämän ongelman voi ratkaista leimaamalla pesulappuun tai käyttämällä tummille vaatteille tarkoitettua pohjaa. 

Nimileimasin on minun nimikointituotteeni. Pidän siitä, että yhdellä tuoteella pystyy nimikoimaan usean lapsen kaikki vaatteet ja vaikka kirjojakin. Käyttäminen on helppoa ja nopeaa. Jos muuttaisin nimileimasimessa jotain, niin toivoisin eri värisiä musteita sekä lisää kuvioita. Nyt valikoimassa oli vain tähti. Sanoisin, että hintansa väärti. Muste riittää noin 1000 leimauskertaan, joten yhdelle leimaukselle hintaa tulee noin 0,029 euroa. Ikioman leimasimen pääset tilaamaan Ikast Etiketin sivulta! 

*Tämä kirjoitus on sponsoroitu*

Meidän joulu kuvina

Tulkoon joulu

Saavuttiin eilen pääkaupunkiseudulle joulun viettoon. Aamu valkeni ihanan aurinkoisena. Meri on umpijäässä ja aamukahvin lomassa seurailimme ulkoilijoita suksineen ja pulkkineen. Muksiksella nousi eilen illalla kuume, joten meidän pulkkailut siirtyivät toiseen aurinkoiseen päivään. Lunta täällä pääkaupunkiseudulla on paljon! 

Aamupäivällä mummi tuli hoitamaan Muksista ja me lähdettiin hakemaan muutamia viime hetken lahjoja. Helsingin Stockmann oli tupaten täynnä ihmisiä. Oli kuitenkin niin helppoa olla liikenteessä ihan kahdestaan, että minua ei haitannut. Kosmetiikkaosastolla kuoron kajauttama Tulkoon joulu sai tämän mamman vähän herkistymäänkin ostosten lomassa. Kaikki saatiin ja nyt ei tarvitse enää kaupoissa juosta, ihanaa!

Iltapäivällä piipahdettiin ystävien luona joulun odottajaisissa. Olipa ihana pitkästä aikaa nähdä ystäviä lapsineen. Tarjolla oli hirvestä, lampaasta ja possusta itse tehtyä tuoremakkaraa. Kyllä oli hyvää! Illan hämärissä avattiin punaviinipullo ja paketoitiin lahjat yhdessä Isi Isisen kanssa.

Nyt on lahjat paketissa ja jouluruoat kaapissa. Kuten kuvista näkyy, ovat ne taattua Instagram-tasoa. Jätin ihan tarkoituksella kameran siirtopiuhan toiseen kotiin. Nyt on nimittäin aika ottaa pieni jouluhengästys blogista. Palataan asiaan viimeistään välipäivinä!

Rauhallista joulua mussukat, nauttikaa rakkaistanne!

Rautainen kuusi

Joulukuusi on olennainen osa joulua, eikö? Olemme joulunpyhät pääkaupunkiseudulla, joten tuntuu pöhköltä hankkia kuusi tänne kakkoskotiin. Lisäksi Muksis ei kykenisi pitämään pieniä kissakäsiään erossa ihanista kiilkävistä palloista ja muista härpäkkeistä. Joulumarkkinoilta ostamani ihanuudet ovat lojuneet keitön tasolla. Tylsää sekin. Ongelma ratkesi, kun törmäsin Sinooperissa tähän karuun laiheliiniin.

Rakastuin tähän rujoon raukkaan oikopäätä! Vinokin se on ihan niin kun joulukuuset aina oli. Ainakin mummon mielestä. Koristeet näyttävät siinä minusta aivan ihanilta. Minun lempikoriste on nuo töllöttävät pöllöt. Tai sittenkin nuo kauniit siivet! On tuo sienikin niin soma. Äh, ihania ovat kaikki!

Nyt täytyy lähteä ostoksille, minulla on kaikki lahjat ostamatta. Apua! Miten tämä menee näin joka ikinen vuosi, vaikka päätän, että nyt teen lahjaostokset hyvissä ajoin. Missä vaiheessa sinun jouluvalmistelut on?

Sirkus tuli kaupunkiin

Eilen vietettiin Muksiksen 1-vuotissynttäreitä täällä Satakunnassa. Kuten ehkä muistatte, teemaksi muotoutui synttärimekon inspiroimana sirkus. Menu oli simppeli ja ihan tarkoituksella leipomista oli melko vähän, vain kakku ja cookie popsit. Vierasmäärä oli kuitenkin sen verran iso, että hommaa kyllä riitti. Onneksi supertehokas ystäväni ehti loppumetreillä apuun ja kaikki saatiin ajoissa valmiiksi. Lopputulos oli kyllä hieno, ainakin minusta! Olen tosi ylpeä rähmäkäpälä itsestäni.

Taustakankaan löytäminen oli yllättävän haastavaa. Visiona oli klassinen sirkustausta eli punavalkoraidalinen kangas. Kolusin kaikki kaupungin kaupat ja lähimmäksi osui Hemtexin lakana. Se sai kelvata ja saatiinpa samalla uudet pussilakanatkin. Pauli serkun pallot eli blogipallot olivat lainassa ystävältä ja nyt on myönnettävä, että rakastuin. Ihan pakko saada meillekin. Englannista tilatut tikkarit olivat lapsivieraiden ehdoton suosikki tarjottavista.  

Yksi pieni kynttilä paloi kakussa ja Muksis sai sen tietysti äidin avustuksella yhdellä puhalluksella sammuksiin. Päivänsankari olisi kyllä mielummin kiivennyt pöydälle kävelemään, kuin kökötellyt sylissä puhaltelemassa kynttilää sammuksiin.

Sitten vähän sirkusleikkejä ja riehumista. Kaikista vieraista otettiin kuva merirosvona tai harlekiinina. Alla mallina toimii joulusukan söpö peuravasa. Kuvista tuli ihan mielettömän hauskoja. Lahjat avattiin isompien lasten avustuksella ja niitä oli aivan mieletön kasa. Ja aivan ihania olikin!

"Löytyisköhän mulle vielä jotain herkkua täältä?"

Oli aivan ihanat juhlat! Kuvia selaillessa minut valtasi ihan mieletön onnellisuuden tunne. Meillä on kyllä niin uskomattoman upeita ystäviä, että sanat ei riitä. Kiitos teille kaikille ihanille, kun olette elämässämme!

Kideblogit juhlii, haluatko mukaan?

Hyvää seuraa, aleshoppailua kuohuviinilasi kädessä, pientä purtavaa ja vinkkejä kaunistautumiseen....

Kuulostaako ihanalta, pieni breikki joulukiireiden keskellä? Sinulla on mahdollisuus kaikkeen edellä mainittuun Kideblogien avajaiskekkereissä! Tampereen Bistro Pannu&Huone 12.1.2013 on paikka, jonne 10 lukijaa pääsevät viettämään ihanaa tyttöjen hemmottelupäivää. Ilmoita halukkuudestasi osallistua sähköpostilla osoitteeseen info@kideblogi.fi (Huom! ilman t:tä) vielä tämän päivän aikana!!!

Mutsi pikkujouluissa - nahkaa ja niittejä

Olen kahdessa kroppa takaisin-postauksessa klik ja klik vaahdonnut asukuvista tai paremminkin siitä, miksi niitä ei ole. Viimeisimmässä kerroin aloittaneeni ruokavalion ja lupasin kertoa tuloksista viimeistään nyt. Edistystä on tapahtunut, vaikkakin vielä on matkaa tavoitteeseen ja erityisesti matkaa on tuon valkoisen löllön muokkaamisessa lihakseksi. Tuo toinen kuva ei ole kynsilakkaesittely vaan etuallien peittely-yritys... Sen verran edistystä on kuitenkin tapahtunut, että pian näette tämän blogin ensimmäiset asukuvat. Tältä näyttää ihan autenttinen päälle kolmekymppinen kotimutsi pikkujouluklennigissä! Ja nyt vielä varoituksen sana, aivan au natural, sans photoshop... ;)

Viikonloppuna oli siis pikkujoulut ja pääsimme ihan kahdestaan tuulettumaan. Siskoni perheineen tulivat vierailulle ja jäivät Muksiksen hoitajiksi, kun me olimme ensimmäistä kertaa koko yön poissa. Tämä nössöäiti kyllä jännitti koko aamun ja hyvä ettei itku turahtanut, kun taksi tuli. Kampaajan penkissä yritin vielä keksiä jonkun hyvä tekosyyn palata kotiin. Isi Isinen joutui piipahtaman töissä ennen juhlallisuuksia ja suunnistin meille varattuun saunalliseen sviittiin itsekseni. Hotellille päästyäni alkoi yllättäen kummallinen vapauden tunne vallata. Kietouduin ihanaan isoon kylpytakkiin ja heittäydyin sängylle siemailemaan kuohuviiniä.

Kuten kuvasta näkyy, aika oli pysähtyä! Ah sitä hiljaisuutta ja rauhaa! Ja kuinka ollakkaan kiire meinasi taas yllättää. Tässä vielä kerran illan asu käkkäröineen. Jakku nahkasomisteilla on Cubuksesta, mekko on Kaffe, kengät Christian Louboutin Spike Pigalle ja laukku LV Eva clutch. Ulkokengät (joo-o olen niin vanha, että raahaan vaihtokenkiä pussukassa) ovat viimeisin löytö. Nappasin puoleen hintaan Stella McCarteneyn superihanat Masai saappaat Tukholmassa sijaitsevan Savannah's nettikaupasta. Ihana kauppa, nopea toimitus kotiovelle ja vieläpä ilmaiseksi.

Ja viimeinen otos ennen lähtöä. Kenkäpussukkana mikäs muu, kuin Sophie-kassi. Ei ehkä paras lisäämään katu-uskottavuutta ravintolan jonossa...

Loppuilta vierähti kameravapaasti ja kyllä oli hauskaa! Pää ja päkiät olivat kipeinä vielä viikollakin. Ihan paras ratkaisu oli ottaa hotellihuone. Nukuttiin kymmeneen ja nautiskeltiin hotellin ihana aamiainen. Ja sitten kovaa kyytiä kotiin halimaan pikkukultaa, kyllä oli ikävä!