Meillä on tosiaan lopetettu yösyötöt kokonaan jokunen viikko sitten. Kaiken kaikkiaan tämä kävi todella kivuttomasti. Ensimmäinen yö oli vaikein, Muksis itki pulloa monta tuntia. Onneksi ensimmäisen vuoron otti Isi Isinen, nimittäin minä olisin varmaan taipunut.
Ensimmäisen yön jälkeen yöt ovat sujuneet tosi hyvin. Muksis on kyllä öisin herännyt kerran tai kaksi, mutta nukahtanut jotakuinkin heti uudestaan. Poikkeuksena viime yö. Muksis heräsi ja uni ei tullut millään. Sängyssä pyörimistä kesti pari tuntia. Tämä oli pohjustus, nyt seuraa se paskamutsi osuus.
Isi Isinen nousi aamulla Muksiksen herättyä. Hän pyysi että pidän Muksiksen vielä hetken, kun hän käy vessassa. Totta kai pidän vastasin ja otin Muksiksen kainaloon. Seuraavassa hetkessä kuuluu mätkähdys, johon havahdun. Olen siis nukahtanut ja Muksis on tippunut sängystä. Pelästynyt Isi Isinen juoksee huoneen ovelle karjuen erilaisia kirosanoja. Lapsi on ihan kunnossa, ei edes mustelmaa. Huh!!! Äiti ei ole kunnossa. Ei oikeat äidit nukahda ja anna lapsen tippua sängystä!
Että sellainen aamu... Tässä nyt keräilen itseäni väsyneenä ja mieli maassa. Auttaisko pannullinen kahvia ja suklaa?? Nyt on hyvä tilaisuus jakaa oma paskamutsi-hetki.
Että tällainen aamu tänään, toivottavasti siellä oli parempi aloitus päivälle!
Oi voi mistä mä aloitan? Tuli mieleen niin monta vertaistukitarinaa.. No itse aiheeseen L kans tippui kuukausi takaperin sohvalta päälleen yrittäessään kääntyä peruuttamaan alas. Nousi tosi mojova patti ja illalla kuume joka veti lapsen ihan horkkaan. Kirsikkana L oksensi alkuyöstä hetken nukuttuaan meidän molempien päälle (pelkään pahoin että oli pieni aivotärähdys tippumisesta vaikka mies vielä väittää että saattoi johtua korkeasta kuumeesta). Ainiin ja mies oli työmatkalla. Oli kyllä niin Vuoden mutsi fiilikset sinä päivänä että! Lapset tippuu ja kaatuu vaikka miten suojelisi,onneksi ne on aika kestäviä tapauksia;) ja nimenomaan oikeille äideille sattuu ja tapahtuu!
VastaaPoistaKiitos Helia! Sä olet aina yhtä ihana :) Vertaistuki on niin parasta! Ja voi ei voin kuvitella miten kauheeta toi on ollut!! Huoh!
VastaaPoistaÄlä välitä. Meidän prinsessa putosi kuukauden ikäisenä suunnilleen ruokapöydän korkeudelta. Ajettiin nopeasti lääkäriin, mistä meidät lähetettiin sairaalan päivystykseen. Ultraääntä, tutkimuksia, yö sairaalassa. Itkin ja pelkäsin ehkä eniten elämässäni. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin. Selvittiin parilla pahannäköisellä kuhmulla, jotka nekin katosivat muutamassa tunnissa. Onneksi lapset tosiaan kestää näitä muksahduksia ja vähän isompiakin kolhuja, joilta me "paskat" vanhemmat ei heitä pystytä suojelemaan.
VastaaPoistaKiitos Kaisa ja voi kauhea, mikä kokemus teillä! Onneksi selvisitte säikähdyksellä.
VastaaPoista