keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Arvonta käynnissä uudessa osoitteessa, älä missaa!!

Muistathan päivittää blogini osoitteen sivupalkkiisi ja Blogilistalle / bloglovin' !!

Käynnissä juuri nyt ihana arvonta ja lisää on tulossa :)

Uuden osoitteeni kideblogi.fi/chocolatelifeofmine/ sivupalkista löytyy seuraa-nappulat Blogilistalle ja bloglovin'ille. 

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Nähdään osoitteessa kideblogi.fi :)


Life is like a box of chocolate on muuttanut

Uuden osoitteeni kideblogi.fi/chocolatelifeofmine/ sivupalkista löytyy seuraa-nappulat Blogilistalle ja bloglovin'ille. Lisäksi vanha osoite ohjautuu suoraan uudelle sivulle ihan pienen hetken kuluttua.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Nähdään osoitteessa kideblogi.fi!


Life is like a box of chocolate on muuttanut

Uuden osoitteeni kideblogi.fi/chocolatelifeofmine/ sivupalkista löytyy seuraa-nappulat Blogilistalle ja bloglovin'ille. Lisäksi vanha osoite ohjautuu suoraan uudelle sivulle ihan pienen hetken kuluttua.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusi osoite


Life is like a box of chocolate on muuttanut

Uuden osoitteeni sivupalkista löytyy seuraa-nappulat Blogilistalle ja bloglovin'ille. Lisäksi vanha osoite ohjautuu suoraan uudelle sivulle ihan pienen hetken kuluttua.






Vanhempien oppivuosi


Viime vuosi on ollut meille todellinen oppivuosi. Oppivuosi siitä, kuinka paljon voi pientä ihmistä rakastaa, kuinka suurta iloa voi pieni ihminen tuottaa ja myös siitä vanhempien ikuisesta huolesta pienen ihmisen hyvinvoinnista. Meidän pieni Vauva Vauvanen on kasvanut vuodessa hurmaavaksi hupsuttelijaksi nimeltänsä Muksis. Jotta tämä ei menisi ihan vetistelyksi, haluan jakaa vuoden 2013 ensimmäisessa postauksessa muutaman erityisen hyvin muistissa olevan oppitunnin teidän kanssanne.

Isi Isinen valitsi Vauva Vauvasen kylpyammeeksi hienon Nalle Puh ammeen. Päästyämme kotiin sairaalasta tuntui hyvältä ajatukselta kylvettää Vauvanen, pestä pois sairaalan haju. Juu ei hyvä idea... Mittasimme erittäin tarkkaan oikean lämpöistä vettä ammeeseen apuvälineinä lämpömittari ja kylpyammeen hologrammi hymynaama.  Erittäin hermostuneina ja epävarmoina kastoimme Vauvasen varpaat veteen. Minä pitelin Vauvasta epävarmalla otteella ja isi loiskutti vettä päälle, ettei tulisi kylmä. Tätä sekoilua ryyditti jatkuva hermostunut tiuskiminen toisillemme. Kylmä tai jotain muuta, mutta se kylpy päättyi infernaaliseen huutoon. Vinkiksi siis, kylpy ihan ekana päivänä kotona... en suosittele.

Mummu ja pappa antoivat joululahjaksi uusinta uutta olevat itkuhälyttimet. Niissä oli toimintoja jos jonkunlaisia. Testailimme hälyttimien toimivuutta monenlaisilla äännähdyksillä monenlaisilta etäisyyksiltä ja vakuutuimme niiden toimivuudesta. Nukutimme Vauvasen kehtoonsa ja olimme valmiita menemään saunaan. Hälytin oli pitkällisen neuvonpidon seurauksena asetettu mielestämme optimaaliseen etäisyyteen kehdosta, kun tajusimme, että emme testanneet kuuluuko ääni kehdon seinän läpi. Minä sitten hiivin hiljaa makuuhuoneesen, konttasin sängyllä kehtosi vierelle kyyryssä ja työnsin pääni kehtoon tehden mahdollisimman hiljaa erilaisia äännähdyksiä. Isi Isinen kuunteli korva tarkkana hälyttimen toisessa päässä.  Äännähdykset olivat liian hiljaisia kuuluakseen hälyttimestä, mutta tarpeeksi kovia herättääkseen Vauva Vauvasen. Saunoimme sinä iltana vuorotellen. 

Muksis oli neljä kuukautta, kun lähdimme Pariisiin siskoni luoksen tyttöjen reissulle. Mukana oli keskimmäinen sisareni 4-vuotiaan kummityttöni ja 1-vuotiaan kuopuksensa kanssa. Matka sujui hyvyin, pientä junanvalinta hutia lukuunottamatta. Noh, pääsimme sisareni 14 neliön asuntoon (joo, kyllä me kaikki) ja ryhdymme nukuttamaan lapsia. Muksis otti ja veti (minun mielestäni) aivan infernnaalisen itkuraivarin. Siskoni katsoi minua ja hysteeriseksi yltyvää hyssyttely-yritystäni huvittuneena ja totesi, että "tuoko on sinun mielestäsi itkuraivari". Näin jälkikäteen ajatellen kyse ei ehkä ollut infernaalisesti itkuraivarista. Sillä hetkellä se kuitenkin minusta tuntui mailman isoimmalta sellaislta. Muksis on säästynyt vatsavaivoivoilta ja muilta harmituksilta, eikä ole juurikaan itkeskellyt. Tämä oli meidän ensimmäinen oppitunti siitä, että vauvat itkevät väsyneinä, joskus vähän vähemmän ja joskus enemmän. Ja jossain vaiheessa se itkuraivari kyllä laantuu. Tämä itkuraivari laantui Manuducassa Pariisin keväisillä kaduilla. 
Elämä ja vanhemmuus taitavat olla yhtä loppumatonta oppituntia. Kiitos teille ihanat lukijani viime vuodesta. Toivotan teille kaikille ihanaa ja onnellista oppivuotta 2013!